Ei aina kaviaaria. – Mistä kaikki on saanut alkunsa?

Minulla on ollut onni saada olla mukana tekemässä ja osallistumassa keittiössä pienestä pitäen. Ehkä juuri siksi elämäni isot ja pienet hetket linkittyvät muistoissani usein ruokaan.

Lapsuuteni vahvoissa muistoissa on koko makujen kirjo

Isän tekemät voileivät, joita syötiin purjeveneen kannella (pullamainen ranskanleipä, paksusti voita ja sen päällä lauantaimakkaraa ja suolakurkkua). Aili-tädin täydellisesti pyörittämät pikkupullat, joita hän opetti minutkin pyörittämään kahdella kädellä samaan aikaan. Äidin lihakeitto, jota en vieläkään saa tehtyä yhtä maukkaaksi vaikka olen vierestä seuraamalla sen opetellut. Helli-tädin puikulalla pyörittämät sulhaspiirakat. Mummun kotijuusto, jonka herasta paistettiin ne parhaat pannukakut.

Ruoan äärellä jaetaan elämän tärkeimmät asiat

Vahvana makujen rinnalla muistoissa mukana tunne rakkaudesta, yhdessäolemisesta, jakamisesta ja ilosta. Joka päivä istuttiin ison pöydän ääreen syömään yhdessä, puhumaan päivästä ja siitä mitä kuuluu. Oli lupa puhua ja jakaa asioita, ruoan ääressä istuessa juteltiin niin isot kuin pienet asiat.

Ruoka kuuluu jakaa – perheen, ystävien, työkavereiden – kenen tahansa kanssa. Silloin se muuttuu pelkkää polttoainetta arvokkaammaksi asiaksi.

Elämä on juhla. Miksi emme siis söisi joka päivä sen arvoisesti.

Reseptini ja otteita arjen tarinoista löydät Instagram-tililtäni @kaviaaristaarkeen